Maailmanparantaja kontra Suomenparantaja.
Presidentinvaalien toisella kierroksella on vastakkain näennäisesti samankaltaisilla näkemyksillä toimivaa ehdokasta. Sisäpoliittisilla näkemyksillä ei kovin suurta eroa olekaan. Ulkopoliittiset ajatukset näyttävät olevan kutakuinkin samanlaiset.
Arvonäkemykset ja maailmankatsomuksen esiintuominen ovatkin aivan eri pöydistä.
Haavisto kiinnittää huomiota suureen maailmaan, Suomen jäädessä vähemmälle.
Niinistö taas on asettanut Suomen etusijalle, maailman jäädessä toiselle sijalle.
Valittavanamme on Suomenparantaja
tai hänen sijaansa Maailmanparantaja.
Kokemusta meillä on jo maailmanparantaja presidentistä, Ahtisaaresta.
Hän käytti Suomen presidenttiyttä päästen pinnalle maailman silmissä.
Hän kiersi maailmaa hankkien mainetta Suomelle (lue: itselleen).
Hän menestyi vasta muodostuvien, komplisoituneitten yhteiskuntien välisissä neuvotteluissa, Suomi sai pärjätä sillä aikaa omillaan muitten ohjauksessa.
Suomen maakunnat olivat hänelle muun maailman tavoin matkustuspaikkoja.
Suomenparantajasta on myös kokemusta. Parhainta päätä ovat Presidentit Paasikivi ja Kekkonen.
Paasikivi toi Suomen pois talvi- ja jatkosodasta ja sodan jälkeisestä ajasta. Hän menestyi kotimaan politiikassa sekä naapurimaitten keskeisissä neuvotteluissa erinomaisesti.
Kekkonen oli myös valtiomies ja poliittinen juonittelija, ohjaillen Suomen ulkopoliittisten ongelmien keskeltä rauhallisempiin arkipäivän politiikan ympyröihin.
Suomen presidentiksi en voi kannattaa maailmanparantajaa. Pekka Haavistoa, sillä maailmaa ei kannatella ja paranneta Suomen hartioilla.
Parantamisen tulee lähteä sisältä päin, Suomi ensin ja sitten muu maailma.
Siksi kannatan Sauli Niinistöä Suomen presidentiksi.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Nih . . . eikös jossain Kirjassa sanota;
"parantaja, paranna ensin itsesi".
Ilman seksistisiä viitteitä.
Halosen luokittelisin maailmanparantajaksi ja ehkä vähemmistönparantajaksi. Aina muistuu mieleen se itsenäisyysjuhlan haastattelu, jossa Halosella ei ollut hyvää sanottavaa Suomen itsenäisyydestä, kun ajatukset olivat seuraavan päivän Kööpenhaminan ilmaston vakiointikokouksessa. Se loukkasi ainakin minua suomalaisena.
Ja tuo Halosen maailmanhalaajan asenne se syönee vähän Haaviston ääniäkin. Emme kaipaa mitään Halosen jatketta, vaan presidenttiä juuri ja vain suomalaisille.
Haaviston halailuja maailma tuskin tulee huomaamaan, ilmastokin on alkanut viilentymään kun maapallo on radallaan juuri sivuuttanut Aurinkoa lähinnä olevan ratapisteensä.
Viilentymistä voidaan ehkä hieman hidastaa CO2 -päästöillä kunnes systeemin omat tasapainottavat voimat alkavat vaikuttamaan.
Seuraava lämpiämisjakso alkanee noin 80 000 vuoden kuluttua.
http://joukoakoskinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/92448-ja-vetta-...
Väkirikkaat valtiot ovat niitä kohteita joista maailmanparannus tulisi lähteä liikkeelle.
Suuret valtiot ovat juuri niitä, jotka vastustavat muutoksia nykysysteemeihin.
Kokemus Afrikan ja Euroopan pienistä valtioista on mainosmielessä esille tuotua meriittiä ehdokkailta.
Suomen presidentin vaikutusvalta suurten valtioitten suhteen on vähemmän, kuin rikka rokassa.
Oman maamme olosuhteiden ja politiikan sekä talouden parantaminen nykyiseen nähden, tulee olla ensisijainen tavoite.
Se miten Maa makaa aurinkokunnassa, on otettava vastaan sellaisenaan.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 4 kommenttia